Valikko
Tervetuloa
Jukka Koskelaisen kotisivulle

Nyt ilmestynyt:

 

TALViMATKA JENAAN, runoja.

Mitä olisi nykypäivän romanttinen runous? Tarkoitan 1700-luvun lopun varhaisromantiikan ajattelijoiden käsityksiä. Friedrich Schlegel puhui Saksan Jenassa "progressiivisesta universaalirunoudesta", joka yhdistäisi runouteen proosan ja filosofian. Millaista se olisi, jos minä kirjoitan sitä? Heitän käsitteet sikseen, matkaan Jenaan ja kirjoitan -- kaiketi vain runoutta. Kerron pikemmin siitä, miten Jenan romantikkojen talon lattialankku narahtaa. Myös siitä, miten raikkaalta merituuli tuntuu Hegelin raskaiden käsitteiden jälkeen. Matka jatkuu, kun etsii romantikkojen sinistä kukkaa. Väri saattaakin olla toinen, ehkä se ei olekaan kukka vaan tiheikkö. Tärkeintä että etsintä jatkuu. Ja että se päättyy Itä-Helsinkiin.

Kustantajan esittely ja kirjan tilaus: 

http://www.aviador.fi/product-page/talvimatka-jenaan

https://www.adlibris.com/fi/kirja/talvimatka-jenaan-9789527347881

 

Ote kirjasta:

 

Syksy eteni kuin loitsu,

         sytytti heinäpaaleja ihon alle,

     ei, syksy harppoi eteen vasta kun

Grimmin veljesten seudut sukelsivat

               sumusta, sulaa lyijyä,

       pari pisaraa kerosiinia luomilla,

 

mutta vihdoin se oli siinä,

Faustin siluetti vasten itäisiä penkereitä,

 

ja näkee kyllä, miksi romantiikka

    syntyi, kun kavuttiin jyrkille rinteille,

vasta sitten Tieck sai tarinansa valmiiksi

 

vasta sitten minä saan tunnustuksen kasaan:

   olen pihkan ja hiilimarjojen sukua

   ja katson liian kauas, fokus liukuu

      jossain poimujen takana

 

  -- tämä on kivikauden poetiikkaa....

romaani Café Cosmos eli jäähyväiset runoudelle

 

Romaani Café Cosmos eli jäävyäiset runoudelle kertoo kahdesta kouluaikaisesta kaveruksesta. Arno, romaanin kertoja, on vapaa toimittaja, joka tekee kirjaa Rickistä, runoilijasta ja indie-muusikosta, joka on saanut nimeä lavaesiintymisillään. Ongelmana vain on, että Rick on kadonnut ja hänet on löydettävä, jotta kirja saadaan valmiiksi. Arnon ura on siitä kiinni. Hän joutuu etsimään Rickiä eri paikkakunnilla. Samalla hänen on hoidettava perhe-elämä kaikkine kiemuroineen. Rick taas elää omassa sisäisessä viidakossaan. Kohtaavatko miehet koskaan, ja jos kohtaavat, niin millä tasolla? 

Romaanissa on näytteitä myös Rickin runoista ja yrityksistä setviä elämäänsä.

Ilmestynyt maaliskuussa 2020. Kustantaja Aviador.

Kirjan saa tällä hetkellä ainakin kaikista nettikirjakaupoista ja Aviadorin nettikaupasta ilman toimitusmaksua.

 

 

 

 

 
 
 

Proosaa ja runoja

Näillä sivuilla on otteita kirjoistani ja muista kirjoituksistani. Toisinaan myös blogikirjoituksia, mutta tällä hetkellä toiminnassa on vasta "Blogin sijasta" -palsta.

Olen julkaissut romaanin lisäkksikuusi runokokoelmaa ja viisi esseekirjaa. Uusin, Sanoja mustan tähden alla (Aviador) käsittelee viime aikoina kuolleita merkkimuusikkoja. 2017 ilmestyi niin ikään esseemuotoinen kirja Mahtava minä: itsekkyyden voima ja vastavoimat, kustantajana Atena. Uusin runokokoelma - tavallaan runoelma - Idän ympäriajo (Aviador) on ilmestynyt maaliskuussa 2016. 

Uusin kaunokirjallinen suomennokseni on valikoima Rafael Cadenasin runoja Ilman aikomusta osua. (ntamo, 2016). Cadenas (s. 1930) on merkittävimpia latinalaisamerikkalaisia runoiljoita, ja hänelle myönnettiin 2015 Espanjassa Feferico García Lorca -palkinto. Sivullani on näytteeksi muutma hänen runonsa.

Olen myös suomentanut kirjoja espanjasta, saksasta, ruotsista ja englannista, viimeisimpänä ruotsalaisen tiedetoimittajan Torill Kornfeldtin kirjan Mammutin paluu (Minerva, 2017).

Idän ympäriajoa edeltä runokokoelmani on Omegan jälkeen (Tammi, 2013) ja toiseksi viimeisin esseekirja Rakas rappio (Atena 2012). Markku Kaskelan kanssa olen tehnyt kirjan Suomen kirjaviennistä nimellä Maailmalle -kirjaviennin uusi aika (Avain, 2014).

Sivulla on pienet otteet Idän ympärajosta ja Omegasta, kuten myös muutama runo myös kokoelmasta MItä et sano (Tammi 2005).

Otteen voi myös lukea Idän ympäriajosta. Runoelma perustuu pyörämatkaan Itä-Helsingin maisemissa, jolloin muutama kesäpäivä laajenee käsitämään nuoruuden ja menneet vuosadat.

Lisäksi olen kirjoittanut kirjallisuusarvioita Helsingin Sanomiin sekä esseitä ja artikkeleita eri julkiasuihin. Viimeisimpiä julkaisuja:

"Kuva ja alitajunta, eli modernismin januskasvot" teoksessa Runon vapaus, toim. Tommi Parkko (Avain 2014). Ote tästö kirjoituksesta löytyy Esseitä ym -sivulla.

Viimeaikaisiin kirjoituksiin kuuluu myös "Arjen metamorfoosi”, esipuhe Tomi Kontion koottuihin runoihin  Kuviot avaruudesta, kengän maailmasta. (Teos 2014). Myös Sirkka Turkan koottujen runojen laitokseen olen kirjoittanut esipuheen.

Lisäksi olen suomentanut runoja ja proosaa. Uusin proosasuomennokseni on kolumbialaisen Andrés Caicedon (1951-1977) romaani Eläköön rumba! (Aviador 2015). Pieni ote romaanista ilmestyy pian sivulleni samoin kuin romaaniin kirjoittamastani jälkilauseesta.

Eduardo Galenon kirjasta Jalkapallo valossa ja varjossa ilmestyi 2014 uusi, laajennettu painos Nemo-kustannukselta. Suomensin runot Miguel de Cervantesin klassikkoon Don Quijote, joka ilmestyi 2013 WSOY:lta Jyrki Lappi-Seppälän mainiona suomennoksena. Tarja Roinilan kanssa toimitin ja suomensin teoksen Katu kadulta taivaaseen, 50 vuotta Espanjan runoutta (WSOY 2008).

Olen myös pitänyt esitelmiä mm. latinalaisamerikkalaisesta kirjallisuudesta, nykyromaanista ja romantiikan ajatusten perinteestä. Opetan runon kirjoittamista Helsingin suomenkielisessä työväenopistossa; opetin myös vuosia eri kirjoittamisen lajeja Turun avoimen yliopiston Helsingin ryhmässä. Lisäksi olen pitänyt essee- ja asiatekstikurseja.

 

Yhteysosoite: jukkakoskelainen[at]hotmail.com

 

 

Mahtava minä

Itsekkyyden voima ja vastavoimat

Kirja jossa esitetetään vaatimaton ehdotus Björn Wahlroosille, johdatetaan nykyihmisen tilanteeseen Sannin voimin, katsotaan mitä lisättävää Goethella, Rousseaulla ja myöhemmillä ajattelijoilla on siihen. Mukana on myös etiikkaa ja pohdintaa empaattisen egoismin mahdollisuudessa. Luvassa on myös yllätyskäänne. Kustantajan esittely: 

Itsekkyys on vapauden hinta. Mutta hintaa voi sovitella sopivammaksi.

Moitimme helposti nykyhetkeä ja kulttuuriamme minä ensin -asenteesta: joka puolella räpsitään selfieitä, paistatellaan parrasvaloissa ja kääritään jättipalkkiot omaan taskuun. Mutta miksi koemme, että itsekkäitä ovat aina ne muut, emme me itse? 

Meillä on kuitenkin myös vahva oikeudenmukaisuuden taju ja tiedämme tarvitsevamme yhteisön ympärillemme. Onko mahdollista yhdistää asioita – olisiko mahdollista puhua vaikkapa empaattisesta itsekkyydestä?

Itsekkyys on vaikuttanut monen hyödyllisen keksinnön syntyyn, mutta sen voimaa on jollain lailla suitsittava. Auttavatko idän opit? Vai onko evoluutiobiologia todistanut itsekkyyden ihmisen perusominaisuudeksi? Mitä vastavoimia voi löytää kulttuurista ja eettisestä ajattelusta?

Mahtava minä -kirjassa Jukka Koskelainen tekee vaatimattoman ehdotuksen Björn Wahlroosille ja esittelee kolme huonoa ja yhden hyvän tavan puolustaa itsekkyyttä.

Ilmestynyt 2018

 

 

SANOJA MUSTAN TÄHDEN ALLA (Aviador, 2018)

Kustantaja Aviadorin esite: Jukka Koskelainen tekee kirjassaan Sanoja mustan tähden alla pyhiinvaellusmatkoja muusikoiden haudoille. Matkakohteet ulottuvat Lontoosta Montrealin kautta Berliiniin ja Kaliforniasta Caracasiin. Koskelaisen suhde Leonard Cohenin ja David Bowien, Jack Brucen ja Greg Laken ja salsakuningas Tito Puenten musiikkiin on syvästi henkilökohtainen. Samalla Koskelainen pohtii kirjassaan näiden suurten muusikoiden ja lauluntekijöiden laajempaa kulttuurista merkitystä, ja heidän kuolemiaan yhden kokonaisen aikakauden päätöksenä. 1920-luvun iloisen Berliinin hengessä laulanut Udo Lindenberg on mukana teoksessa ainoana, vastoin kaikkea todennäköisyyttä, vielä elossa olevana muusikkona.

Ilmestynyt 2017

Idän ympäriajo on runoelma heinäkuisesta pyöräretkestä – ja samalla kypsän lyyrikon aikamatka omaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Aistivoimaiset havainnot itäisen Helsingin lehdoissa ja jokivarsilla limittyvät huomioihin ihmisen jättämistä jäljistä luontoon ja kyselevään mieleen. Runoilija kysyy ja kyseenalaistaa: mikään nähty ja koettu ei ole itsestäänselvää. Utelias välittömyys yhdistyy kriittiseen etäisyydenottoon.

Arvosteluja:

Kiiltomato:

http://www.kiiltomato.net/jukka-koskelainen-idan-ympariajo/

Helsingin Sanomat:

http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002924574.html

 

Idän ympäriajo, Aviador 2016

Ajan halki, ajan yli

Jukka Koskelainen: Omegan jälkeen. Runoja, 94 s. Tammi 2013.

J

Mistä siinä sitten on kyse?

Tätä teos kysyy alati itseltään. Runoilijan vahvimpia puolia on aina ollut oppinut etäisyydenotto maailman ilmiöihin ja parodian vivahteilla maustettu reflektiivisyys, mutta nyt eron-teoissa on selkeämmin kyse uteliaisuudesta pohtia omaa poetiikkaa kuin valmiiksi kaivetun poteron pohjalta huutelusta.

Runoissa toistuu metalyyrinen kommentaari, muodon kyseenalaistaminen: ”Taisin sanoa tämän jo. / Ei se mitään: aivot toimivat / niin. Toistavat, heijastavat, / luovat kerroksia”. Nimillään ja alaotsikoillaan runot myös usein ilmaisevat, mihin perinteeseen ne erityisesti nojaavat: esimerkiksi runo ”Toinen yritys kuvata kiire” saa alaotsikon ”(nyt avantgarden ja kuuskytluvun keinoin?)”.

...

Ei runoilija aivan pelkästään tyydy kyselemään, vaan lohkoo myös vas-tauksia: ”se [runo] ei ole sika joka syö kaiken vaan lammaskoira / joka taiten pitää lauman kasassa”, hän kirjoittaa viitaten Matti Pulkkisen romaanimuotoa koskevaan kiteytykseen kaikkiruokaisuudesta. Ja tosiaan, vaikka Omegan jälkeen liikkuu aiempia teoksia enemmän arjessa kuin ylevissä maisemissa, on runoilijan mielimuoto edelleen tarkasti paimennettu, kellontarkkuudella toimiva säe, usein vapaasti mitallinen sellainen.

Monella muullakin tavalla Koskelainen nojaa voimakkaasti perinteeseen, niin muodollisesti kuin temaattisesti. Liikkuessaan vanhan ja uuden maailman rajamailla runot kallistuvat usein ensimmäisenä mainitun puoleen. Toisaalta niissä matkataan suvereenisti kaikkien aikojen ja paikkojen halki, eikä mihinkään ankkuroiduta pidemmäksi aikaa. Runojen puhuja hahmottuukin eräänlaiseksi juurettomaksi etsijäksi, jolle historian ja kirjallisuustradition perspektiivi ei tarjoa vain yhtä totuutta vaan monta. Tämä on virkistävää, vaikka huomaan hieman kaipaavani Koskelaisen alkupuolen tuotannon lähes julkeaa itsevarmuutta ja ylevyyttä.

Nöyryys on kuitenkin perusteltua: tavoitteleehan runoilija teoksessaan jonkinlaista transgressiota – vaikka puhuja sanookin, ettei ole koskaan ymmärtänyt dialektiikasta mitään. Mikä siis seuraa omegaa, käsitystämme lopusta?

Pohtiessaan historiaa edeltävää ja seuraavaa aikaa runot etsivät pääsyä järjestelmän – historiallisen tai poeettisen – ulkopuolelle.

Prosessuaalisuus tarjoutuu ainakin yhdeksi ratkaisuksi. Teos on samanaikaisesti sekä pakkomielteisen itsereflektiivinen että halukas unohtamaan yrityksen käsitteellistää. Tämä kehämäisyys muistuttaa kaiken olevan jatkuvassa liikkeessä. Lopun jälkeen tulee nimittäin aina uusi alku: ”’Poetiikka?’ Kiertää kehää, palata alkuun.”

Anna Tomi Lukeminen.fi -sivustolla

Omegan jälkeen, Tammi 2013

Ilmakehä tuhoutuu, Itämeri saastuu ja Euroopan unioni on kuolemansairas. Rappiolla ovat myös talouskasvu, terveydenhuolto, sosiaaliturva, sananvapaus ja suomalainen mies. Päivittäin uskoamme tulevaan horjuttavat niin ikään Suomen poliittinen ilmapiiri, Seitsemän päivää ja Valtionrautateiden toiminta.Asiat eivät ole koskaan olleet näin hullusti - tai näin me ainakin haluamme uskoa. Rappeutumisen ajatus viehättää meitä huolimatta siitä, pitääkö se paikkansa. Loppu on ollut lähellä ennenkin: vaikka konkreettiset uhkakuvat ovat muuttuneet moneen kertaan, toistamme yhä uudelleen mantraa länsimaisen kulttuurin rappiosta ja haluamme suorastaan liikuttavassa määrin uskoa lopulliseen turmioon.Rakas rappio ruotii ennakkoluulottomasti rappion ideaa ja ihannetta länsimaisessa ajattelussa. Miksi näemme rappion merkkejä kaikkialla? Mikä oikein on se täydellinen onnela, josta vääjäämättä suistumme yhä kauemmaksi? Kirjan esseet käsittelevät niin länsimaiden perikadon profeettaa Spengleriä kuin Marxin ja Nietzschen tapaisia maailmankuvan muokkaajia ja asettavat heidät vastakkain Timo Soinin ja ruotsalaisten dekkaristien kanssa. Koskelainen tutkiskelee rappion ideaa kriittisesti mutta ymmärtäen - eihän hän aina itsekään usko parempaan huomiseen. Ennen kaikkea Rakas rappio kuitenkin möyhentää länsimaisen ajattel
un perinnettä ja pyrkii saamaan rappion haltuun, sillä jotainhan sille on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä!
 
Arvosteluja:
Kiitomato:
http://www.kiiltomato.net/jukka-koskelainen-rakas-rappio/
 
Helsingin Sanomat:
http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002594804.html

Rakas rappio, Atena 2012

Ilmakehä tuhoutuu, Itämeri saastuu ja Euroopan unioni on kuolemansairas. Rappiolla ovat myös talouskasvu, terveydenhuolto, sosiaaliturva, sananvapaus ja suomalainen mies. Päivittäin uskoamme tulevaan horjuttavat niin ikään Suomen poliittinen ilmapiiri, Seitsemän päivää ja Valtionrautateiden toiminta.Asiat eivät ole koskaan olleet näin hullusti - tai näin me ainakin haluamme uskoa. Rappeutumisen ajatus viehättää meitä huolimatta siitä, pitääkö se paikkansa. Loppu on ollut lähellä ennenkin: vaikka konkreettiset uhkakuvat ovat muuttuneet moneen kertaan, toistamme yhä uudelleen mantraa länsimaisen kulttuurin rappiosta ja haluamme suorastaan liikuttavassa määrin uskoa lopulliseen turmioon.Rakas rappio ruotii ennakkoluulottomasti rappion ideaa ja ihannetta länsimaisessa ajattelussa. Miksi näemme rappion merkkejä kaikkialla? Mikä oikein on se täydellinen onnela, josta vääjäämättä suistumme yhä kauemmaksi? Kirjan esseet käsittelevät niin länsimaiden perikadon profeettaa Spengleriä kuin Marxin ja Nietzschen tapaisia maailmankuvan muokkaajia ja asettavat heidät vastakkain Timo Soinin ja ruotsalaisten dekkaristien kanssa. Koskelainen tutkiskelee rappion ideaa kriittisesti mutta ymmärtäen - eihän hän aina itsekään usko parempaan huomiseen. Ennen kaikkea Rakas rappio kuitenkin möyhentää länsimaisen ajattel
un perinnettä ja pyrkii saamaan rappion haltuun, sillä jotainhan sille on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä!
 
Arvosteluja:
Kiitomato:
http://www.kiiltomato.net/jukka-koskelainen-rakas-rappio/
 
Helsingin Sanomat:
http://www.hs.fi/kulttuuri/kirja-arvostelu/art-2000002594804.html

Uusimmat kommentit