Idän ympäriajo

Kokoelma on ilmestynyt maaliskuussa 2016, kustantajana Aviador.

Tavallaan kyse on runoelmasta, n. 70 sivua pitkästä runosta, joka on jaettu jaksoihin. Se kertoo pyöräretkestä Itä-Helsingin ympäristössä, mutta tekee myös loikkia Emäsaloon ja aikaan ennen Helsingin kaupungin perustamista. Yhdistävä elementti on vesi; kokoelma/runoelma sai alkunsa uima-altaa äärellä, kun vein poikani uimakouluun. Kävin yleensä itsekin uimassa, mutta sillä kertaa iso allas oli suljettu, ja minun piti keksiä muuta tekemistä 40 minuutin ajan. Mukana oli vain vihko ja kynä, joten aloin kirjoittaa sinisestä vedesta ja muusta, mitä ympärillä virtasi. Kollmen sivun mittainen runo alkoi kasvaa. Noin kahden vuoden jälkeen käskirjoitus oli valmiina -- editointia vaille. Seuraava ote on versiosta, johon ei ole vielä tehty viimeistä editointia.

Otteita vielä julkaisemattomasta runoelmasta. (Muutoksia, korjauksia luvassa).

ketjut rutisevat, pilvet ovat paremmassa

                      öljyssä,

karkaavat kohti kaukaista laaksoa Kontulan takana,

      sinipunaa, savuviiruja, shagri-la:

hän juoksee nummen yli palaneen kaarnan

reittiä     ja hän ajaa sulkuporttien yli

idän ja lännen välillä      ja hän palaa

itään     vaikka kaipaa länteen hän

kuuluu itään     palaneen kaarnan aikaan

vielä on muutama joutomaa

on kipattu kasa soraa ja muuta

yön sakan sekaan,

                      verho hulmahtaa

     ja hän on puron takana

toinen ja varjo kintereillään,

idän puolella, rajalla:

III

Joenjuoksu, mutina, porina, ja tästä

sinä voisit kulkea jos kulkisit näillä main.

Olen kadottanut alun. Selaan vihkoa,

ihmettelen onko jokin pyyhkinyt sen pois.

Jokin voima, joenjuoksu, vanha henki,

manaus josta luulimme jo päässeemme.

Suosta hän nousi, mutta vain kuvassa.

Alussa on samea luola, yhtä hyvä alku

kuin mikä muu. Olimme vetten partaalla,

olimme itse maan ydin, virta juoksi

läpi suonten ja sielun.

Yhtä hyvin tässä kuin toisaalla: on töyräs,

purettu hyppyrimäki, paalutus ja pauke,

rakennetaan kehätien pieleen, lenkkipolut

säästyvät. Pelkistys. Miten pelkkä:

kun siihen pääsee, siemeneen, se hajoaa

miten moneksi palaksi? Atomeiksi jotka

hajoavat miten moneen osaan?

ja hopeisten vesien alla

      taivaan vedet, kupariset,

   uusi vaihde napsahtaa päälle,

        lavasteet vaihdetaan:

 Jokunen vuosisata sitten = juuri äsken:

tähystettiin taivaanrantaa, joko vihollinen uhkaa,

vai tuleeko se pohjoisesta? Hämeestä?

Kului tarpeeksi pitkä aika, ei tullut mistään,

meri oli tyhjä hyvän tovin, ja siemen iti,

samantekevää kuinka moneksi palaksi sen

voi jauhaa, maan alla se on pelkkä siemen.

Ja sinä saat toimittaa samaa virkaa: rakenna katto,

paalu, varasto. Ensin kulje kehä ykkösen viertä,

varo mopoja, käänny vasempaan, sitten hyvän

matkaa hiekkatietä metsän viertä, asutus on lähellä,

ja jossain välissä on pieni rinne, kuin niitty,

kuin keto, ei kumpikaan, koska karjaa ei ole

kuin taivaalla         (pivilaumat)

                      laidun, kulo, tähtiryöppy, missä vielä

näkee linnunradan, mihin asti pitää ajaa,

kalliot pitävät tallessa miljoonat vuodet

mutta taivas kokee mutaation, juovat

sen poikki, miten kitkerä oli savu

nyt tässä mennää mullan tasalla

kasvien lailla  silmänterää

ja suonien vuota,

                      niinkö tosiaan…

? Kyllä vain, niin olen päättänyt,

kun vastaväitettä ei kuulu,

sen esittää vain tuuli, kallio,

ojanpohja, mutta niistä otan

vauhtia matkalla läpi

siipien lehahduksen

mahlan ja saven

                      hamaan kauteen

       ja vähän takaisikin

Tänään on päivä vailla karhukirjeitä,

ulosottomääräyksiä, vain kirje odottaa

eteisen lattialla, kyllä, siinä on lähettäjän osoite

ja kaikki, ja siinä on kirjoitusta ja on

päivä vuodenaikojen jälkeen, sesongin jälkeen,

mutta päivä on ja pysyy, venyy hetken

ja vajoaa sitten hiekkaan kummun taakse,

pyristelee rämän Kontion majan ikkunoissa,

rimpuilee peltovirvilän, ikihuolluruohon

varsissa, mutta pian savi valtaa alan,

öitten savi, mielen pohjukan savi,

kahdeksannen päivän savi, mutta

karhukirjeitä ei ole, on jopa 200 euron

palkkio josta jää viitonen kahviin ja

                                                                                       rasvaprosenttiin

Kommentit

Varpu Rauhala

20.11.2014 21:15

Lupaavasti alkava uusi runokirja - looking forward!

Uusimmat kommentit

16.03 | 07:12

Kaunis kiitos. Runojen on tarkoitus ilmestyä seuraavassa kokoelmassani ensi vuonna.

26.02 | 10:18

Löytävätkö Parnassossa 4/2019 julkaistut runot jostain runokokoelmastasi? Pidän niistä kovasti, varsinkin Illan aavistuksia kosketti sisintäni. Kiitos.

16.06 | 08:43

Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus

22.09 | 02:03

Kuka olet Jukka Koskelainen? Sukunimi kiinostaa. Sita samaa sukuako . Mina myos.

Jaa tämä sivu