AJANKOHTAISTA

21.9.2018

Jokunen arvio on ilmestynyt kirjasta Sanoja mustan tähden alla:

 

Helsingin Sanomat:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005832558.html

Etelä-Suomen Sanomat jo kesäkuussa:

https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2464482

 

Turun Sanomat taasen 1.9.2018 seuraavasti:

 

Kuolleet rokkarit kertovat

Jukka Koskelaisen rock-esseet kiertävät kaavamaisuuden
kaukaa.

 

 Rock-kirjoittelu on masentava laji. Se on tyyppiä: tämä on parempi, huonompi, yhtä hyvä kuin se toinen hyrrä-platta-levy. Loput on bändin tai artistin hagiografiaa, pyhimyselämäkerran jäljitelmää, tai gonzoilua ylettömän elämän edessä.


Jukka Koskelainen (s. 1961) on runoilija ja esseisti. Hän tekee asiat toisin. Sanoja mustan tähden alla on matkantekoa muusikoiden haudoille. Se on mestarien elämän, musiikin ja lyriikan yhteistulkintaa. Koskelainen toteaa muutamankin kerran, että ilman musiikkia teksteistä ei voi edes puhua uskottavasti.

Artistivalinnat eivät ole ilmeisiä. No, David Bowie ja Leonard Cohenovat, mutta eivät ELP:n ja King Crimsonin Greg Lake ja Creamin Jack Bruce . Hyvänen aika, kaksi basistia. Vielä erikoisempia valintoja ovat Tito Puente , Udo Lindberg ja taatusti myös Glenn Frey , Eaglesin toinen voimahahmo.

Koskelainen on ja ei ole fani. Hän tuntee jopa torjuntaa Bowieta kohtaan, mutta arvostaa tämän monikerroksista etäisyyttä sekä yleisöönsä että omaan persoonavalikoimaansa.

Eaglesin tarinassa on raadollisuutta, mutta nuorena kolahtaneet kantrivivahteiset rock-kappaleet ovat Koskelaisen elämän soundtrackia. Jack Brucen säveltämä ja Pete Brownin sanoittama Cream-klassikko White Room tulee tulkittua huolella.

Bowie on se monen hahmon ja musiikkilajin taituri kuin muuallakin julkisuudessa. Stara teki folkista rokkia, konetaiteesta poppia ja avantgardesta megahittejä. Lähes parhaimman levynsä – viimeisensä, Blackstarin – hän teki kuolemansairaana ja jazz-yhtyeen kanssa. Toinen suuri levy on Station to Station , jonka tekemisestä artisti ei muistanut mitään.

Jack Brucea ja Greg Lakea käsittelevät luvut avautuvat hienosti. Bluesperäinen rock ja proge otetaan ihan vakavasti. Rockin tavanomaisten asiantuntijoiden peliä rintanapeilla ei ole tarjolla. Koskelainen ihailee Brucea, joka tulkitsi bluesin kieleksi, jonka avulla voi luoda uutta musiikkia. Erityisesti sykähdyttää suomalainen kontakti.

Creamia ei olisi kenties ollut ilman suomalaista runoilijaa Anselm Holloa , joka 1960-luvulla toimi BBC:n suomenkielisessä toimituksessa ja vaikutti Lontoon ja Liverpoolin underground-piireissä. Cream-lyyrikko Pete Brown oli Hollon suojatti.

Hollon englanninkielisillä kokoelmilla oli sellaisia nimiä kuin Jazz Poems ja It’s a Song . Oikeastaan tämän luvun kohde pitäisi ilmaista muodossa Bruce-Brown – niin kuin laulujen krediiteissäkin.

Detroitista hotelli Kaliforniaan ja supertähteyteen muuttanut Glenn Frey ja mammuttitautisia Emerson, Lake & Palmeria ja King Crimsonia inhimillistänyt Greg Lake ovat raikkaita tuulahduksia kirjassa.

Kalifornian rento bisnesrock ja vaativa brittiproge saavat harvemmin sijaa rockin kaanonissa.

Kari Salminen 

 

 

 

 

1.6. 2018:

Yle Puheen Kevyet mullat -ohjelman vieraana TImo Airaksisen kanssa.

https://areena.yle.fi/1-4435853?autoplay=true

 

 

Jani Saxellin arvostelu Mahtavasta minästä Helsingin Sanomissa:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005561140.html

 

Voima-lehden helmikuun numerossa ote Mahtavan minän jodannosta ja lyhennelmä Björn Wahlroosia käsittelevästä luvusta. Mukana totta kai vaatimaton ehdotukseni Wahlroosille.

 

23.12. olin Kalle Haatasen vieraana Ylen ykkösessä. Puhuimme kirjastani Mahtava minä ja itsekkyyden kulttuurihistoriasta. Ohjelma kuultavissa Yle areenassa:

https://areena.yle.fi/1-4280340

 

Kirjani Mahtava minä -- itsekkyyden voima ja vastavoimat on kirvoittanut jokusen esiintymisen mediassa. Aiheensa takia kirja on herättänyt huomiota ja uteliaisuutta. Huomio saattaa johtua siitä, että odotetaan ajankohtaista palopuhetta aikamme itsekyyttä vastaan, sellaista onkin luvassa muutaman kappaleen verran, mutta huomio saattaa vähetä, koska kirjassa todetaan itsekkyyden olevan monimutkainen asia, joka kuuluu ihmisluontoon ja uuteen aikakauteen paljon syvemmin kuin pintahavainnot osoittavat.

Vieraana Ylen puheen nostossa 27.11.:

https://areena.yle.fi/1-4291469

Seitsemän pientä minuutta Ylen aamu-tv:ssä. Ohjelman politiikan mukaan kirjaa ei saanut edes mainita. 

https://areena.yle.fi/1-4284113?autoplay=true

Sitten Sari Valton radio-ohjelmassa Ylen ykkösessä moraalifilosofi Elisa Aaltolan kanssa:

https://areena.yle.fi/1-4242351

Ja Aamulehti 18.11. Kuvaan on löytynyt sopiva seuralainen:

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/jukka-koskelainen-teki-kirjan-itsekkyydesta-someitsekkyys-on-vaaratonta-mutta-tositelevisio-puolihuolestuttavaa-200541348/

 

Chile lahjoitti Suomen satavuotisjuhliin Gabriela Mistralin runon Suomalainen mestari. Runon pontimena toimi pieni uutinen Berliinin olympiavoittaja Gunnar Höckertin kaatumisesta talvisodassa. Sain suomentaa tämän runon. Helsingin Sanomissa oli 25.11. asiasta iso juttu Höckertistä, Mistralista ja runon suomentamisesta. 

https://www.hs.fi/paivanlehti/25112017/art-2000005463103.html