AJANKOHTAISTA
7.4. 2020
Olin Jouko Salokorven vieraana Ylen Aamun kirjassa
https://areena.yle.fi/1-50495349
Hän haastatteli minua myös radion Luomiskertomus-ohjelmaan
https://arenan.yle.fi/audio/1-50437918
12.1. 2020
Johanna Venho kirjoittaa Rafael Cadenasin runosta Jano-verkkolehdessä. Runo on ilmestynyt suomentamassani Cadenasin runojen valikoimassa Ilman aikomusta osua (ntamo, 2016). Venezuelalainen Cadenas on saanut mm. Federico García Lorca -palkinnon Espanjassa vuonna 2015.
http://www.janolehti.fi/no8/rafael-cadenas.htm
Olen mukana Mikko Innasen maakuntauudistus-antologiassa. Kirjaan on koottu runoilijoiden ehdotuksia uusiksi maakuntalauluiksi. Kirjan mukana tulee myös CD-levy, jossa runot esitetään jazzin mestareihin kuuluvan Mikko Innasen musiikin säestyksellä.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006203245.html
https://www.adlibris.com/fi/haku?q=mikko+innasen
13.12. 2019
Joulukuun 11. ja 12. päivä esitettiin Musiikkitalossa Peter Liebersonin (1946-2011) Songs of Love, jonka tekstinä on Pablo Nerudan viisi rakkausssonettia. Gerald Finley lauloi ne hienosti espanjaksi, Hannu Lintu johti. Minä suomensin sonetit käsiohjelmaan. Ohjelamn voi lukea täällä:
https://yle.fi/progressive/fynd/RSO/20191112_suomi.pdf
31.8. 2019
Parnasson uudessa numerossa 4/2019 on kolme runoani. Niistä pisin, "Schlegel-ongelma", alkaa tähän tapaan:
Juuri nyt tahdon selvittää
miten Schlegel vaikutti
Nietzscheen,
mutta pitää imuroida, kokata pojalle
soppa illaksi, kyhätä käännös valmiiksi, ja
unohdin ainoan kirjan joka käsittelee
tätä pahaa ongelmaa työhuoneeseen
joka
taas jäi putkiremontin alle, ja nyt pitää
odottaa viikkoja, kokonaisia kausia
ennen kuin pääsen nappaamaan
pölyisen opuksen ja kiikuttamaan
sen turvaan sakean metsän taakse.
Kun on hoitanut
verot, marketit,
vieläkö sitä jaksaa selvittää
kysymystä josta ei missään puhuta,
kaikki pitävät siitä viiksivallua
niin omaperäisenä että voi että.
Kerron lehdessä runoista seuraavasti:
”Schlegel-ongelmassa” on kirjan ja putkiremontin verran omaelämäkerrallista pohjaa. Muut tilanteet ovat keksittyjä, tosin myös koettuja. Olen ihmetellyt Nietzschen valtavaa
vaikutusta
1900-luvulla (Suomessa muiden muassa Eino Leino, Joel Lehtonen ja Akseli Gallen-Kallela kuuluivat ensimmäisinä vaikutuspiiriin). Suunnittelin kerran kirjaa Nietzschestä,
koska hänestä oli mielestäni
annettu liian myönteinen tai vajavainen kuva. Luovuin suunnitelmasta, koska en tahtonut olla liian kielteinen niin sanottua nykyfilosofiaa
kohtaan. Friedrich Schlegel kuuluu varhaisromantiikan keskeisiin nimiin, ja liike loi pohjan
suurelle osalle nykyistäkin ajattelua vaikkei sitä tunneta Nietzschen tapaan. Toiset kaksi runoa edustavat kokeilua siitä, miten käy, jos pyörittää runokuvia ikään kuin paikallaan ja antaa
niiden sitten purkautua johonkin suuntaan. Ehkä runot eivät tällöin etene minnekään, vaan kaatuvat itsensä päälle. Myös se on kaiketi fuusiota.
9.6. 2019
Tässä ajankohtaista Venezuelasta vuodelta 2002. Juttuni, jonka muokkasin myös kirjaani Anteeksi häiriö, mutta tämä on vallankumous (Tammi, 20014).
Paljon on vettä virrannut sen jälkeen (paitsi että maassa vain osa ihmisistä saa vettä kunnolla vesikuollon laiminlyönnin takia). Hyvän, todenmukaisen ja armottoman katsauksen maan nykytilanteeseen tarjoaa Pertti Pesosen Ulkolinja-dokumentti:
https://areena.yle.fi/1-50111844
(jos linkki ei toimi, dokumentin voi nähdä menemällä Yle Areenan sivulle)
Kanava-lehden numerossa 2/2019 ilmestyi juttuni Venezuelasta.Nyt luettavissa tästä:
https://drive.google.com/open?id=1b0Pd8i4aNTyCoWnlA-urFC4uAgQoqecV
28.1. 2018: anna.fi -sivuto esittää kysymyksiä itsekkyydestä. Minä vastaan:
Suomen kuvalehden arvio Sanoista mustan tähden alla 18.1. 2018:
https://drive.google.com/open?id=19O6ODn4KIUUHSYoC4P8rToqXyJiFYjes
Puhun muutaman minuutin kirjastani Sanoja mustan tähden alla Helsingin kirjamessuilla. Ylen Areena:
https://areena.yle.fi/1-50009942
21.9.2018
Jokunen arvio on ilmestynyt kirjasta Sanoja mustan tähden alla:
Helsingin Sanomat:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005832558.html
Etelä-Suomen Sanomat jo kesäkuussa:
https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2464482
Turun Sanomat taasen 1.9.2018 seuraavasti:
Kuolleet rokkarit kertovat
Jukka Koskelaisen rock-esseet kiertävät kaavamaisuuden
kaukaa.
Rock-kirjoittelu on masentava laji. Se on tyyppiä: tämä on parempi, huonompi, yhtä hyvä kuin se toinen hyrrä-platta-levy. Loput on bändin tai artistin hagiografiaa, pyhimyselämäkerran jäljitelmää, tai gonzoilua ylettömän elämän edessä.
Jukka Koskelainen (s. 1961) on runoilija ja esseisti. Hän tekee asiat toisin. Sanoja mustan tähden alla on matkantekoa muusikoiden haudoille. Se on mestarien elämän, musiikin ja lyriikan
yhteistulkintaa. Koskelainen toteaa muutamankin kerran, että ilman musiikkia teksteistä ei voi edes puhua uskottavasti.
Artistivalinnat eivät ole ilmeisiä. No, David Bowie ja Leonard
Cohenovat, mutta eivät ELP:n ja King Crimsonin Greg Lake ja Creamin Jack Bruce . Hyvänen aika, kaksi basistia. Vielä erikoisempia valintoja ovat Tito Puente , Udo
Lindberg ja taatusti myös Glenn Frey , Eaglesin toinen voimahahmo.
Koskelainen on ja ei ole fani. Hän tuntee jopa torjuntaa Bowieta kohtaan, mutta arvostaa tämän
monikerroksista etäisyyttä sekä yleisöönsä että omaan persoonavalikoimaansa.
Eaglesin tarinassa on raadollisuutta, mutta nuorena kolahtaneet kantrivivahteiset rock-kappaleet ovat Koskelaisen elämän
soundtrackia. Jack Brucen säveltämä ja Pete Brownin sanoittama Cream-klassikko White Room tulee tulkittua huolella.
Bowie on se monen hahmon ja musiikkilajin taituri kuin muuallakin
julkisuudessa. Stara teki folkista rokkia, konetaiteesta poppia ja avantgardesta megahittejä. Lähes parhaimman levynsä – viimeisensä, Blackstarin – hän teki kuolemansairaana ja jazz-yhtyeen kanssa.
Toinen suuri levy on Station to Station , jonka tekemisestä artisti ei muistanut mitään.
Jack Brucea ja Greg Lakea käsittelevät luvut avautuvat hienosti. Bluesperäinen
rock ja proge otetaan ihan vakavasti. Rockin tavanomaisten asiantuntijoiden peliä rintanapeilla ei ole tarjolla. Koskelainen ihailee Brucea, joka tulkitsi bluesin kieleksi, jonka avulla voi luoda uutta musiikkia. Erityisesti sykähdyttää
suomalainen kontakti.
Creamia ei olisi kenties ollut ilman suomalaista runoilijaa Anselm Holloa , joka 1960-luvulla toimi BBC:n suomenkielisessä toimituksessa ja vaikutti Lontoon ja Liverpoolin underground-piireissä.
Cream-lyyrikko Pete Brown oli Hollon suojatti.
Hollon englanninkielisillä kokoelmilla oli sellaisia nimiä kuin Jazz Poems ja It’s a Song . Oikeastaan tämän luvun kohde
pitäisi ilmaista muodossa Bruce-Brown – niin kuin laulujen krediiteissäkin.
Detroitista hotelli Kaliforniaan ja supertähteyteen muuttanut Glenn Frey ja mammuttitautisia Emerson, Lake & Palmeria
ja King Crimsonia inhimillistänyt Greg Lake ovat raikkaita tuulahduksia kirjassa.
Kalifornian rento bisnesrock ja vaativa brittiproge saavat harvemmin sijaa rockin kaanonissa.
Kari Salminen
1.6. 2018:
Yle Puheen Kevyet mullat -ohjelman vieraana TImo Airaksisen kanssa.
https://areena.yle.fi/1-4435853?autoplay=true
Jani Saxellin arvostelu Mahtavasta minästä Helsingin Sanomissa:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005561140.html
Voima-lehden helmikuun numerossa ote Mahtavan minän jodannosta ja lyhennelmä Björn Wahlroosia käsittelevästä luvusta. Mukana totta kai vaatimaton ehdotukseni Wahlroosille.
23.12. olin Kalle Haatasen vieraana Ylen ykkösessä. Puhuimme kirjastani Mahtava minä ja itsekkyyden kulttuurihistoriasta. Ohjelma kuultavissa Yle areenassa:
https://areena.yle.fi/1-4280340
Kirjani Mahtava minä -- itsekkyyden voima ja vastavoimat on kirvoittanut jokusen esiintymisen mediassa. Aiheensa takia kirja on herättänyt huomiota ja uteliaisuutta. Huomio saattaa johtua siitä, että odotetaan ajankohtaista palopuhetta aikamme itsekyyttä vastaan, sellaista onkin luvassa muutaman kappaleen verran, mutta huomio saattaa vähetä, koska kirjassa todetaan itsekkyyden olevan monimutkainen asia, joka kuuluu ihmisluontoon ja uuteen aikakauteen paljon syvemmin kuin pintahavainnot osoittavat.
Vieraana Ylen puheen nostossa 27.11.:
https://areena.yle.fi/1-4291469
Seitsemän pientä minuutta Ylen aamu-tv:ssä. Ohjelman politiikan mukaan kirjaa ei saanut edes mainita.
https://areena.yle.fi/1-4284113?autoplay=true
Sitten Sari Valton radio-ohjelmassa Ylen ykkösessä moraalifilosofi Elisa Aaltolan kanssa:
https://areena.yle.fi/1-4242351
Ja Aamulehti 18.11. Kuvaan on löytynyt sopiva seuralainen:
Chile lahjoitti Suomen satavuotisjuhliin Gabriela Mistralin runon Suomalainen mestari. Runon pontimena toimi pieni uutinen Berliinin olympiavoittaja Gunnar Höckertin kaatumisesta talvisodassa. Sain suomentaa tämän runon. Helsingin Sanomissa oli 25.11. asiasta iso juttu Höckertistä, Mistralista ja runon suomentamisesta.
https://www.hs.fi/paivanlehti/25112017/art-2000005463103.html
Uusimmat kommentit